Taustatietoja neitsyestä:
Tyyppi: Bavaria 45 C
Pituus: 45 jalkaa= 14,27 m
Leveys: 4,35 m
Paino: 12600 kg
Moottori: Volvo Penta 75 hv
Hytit: 4 kpl+ salonki/pentteri, 3 kpl WC/suihku
Varustelu: Normaalin merenkulku-ym. varustelun lisäksi mm. hydraulisesti laskeutuva uimataso sekä AIS-järjestelmä (Automatic Identification System), mikä on alusten sijaintiin ja tunnistamiseen laadittu järjestelmä. Järjestelmä antaa mahdollisuuden seurata toisten laivojen sijaintia, tunnistustietoja, suuntia ja nopeuksia reaaliajassa.
Taustatietoja miehistöstä:
Timppa (Timo Niskanen): Laivanvarustaja ja kippari sekä täten itseoikeutettu matkaanlähtijä. Kokenut purjehtija maailmanmeriltä, kaksinkertainen Atlantin ylittäjä sekä Kreikan ja Turkin vesien erityistuntija. Erityisen taitava urkuri.
Pitkällisen ja salaisen valintaprosessin kautta miehistöksi valiutui seuraavat viisi eri alojen asiantuntijaa:
Sepi (Seppo Jääskeläinen): Pankkimies ja todella kokenut purjehtija. Atlantin ylittäjä ja Kap Hornin kiertäjä ja suurten merien tuulia pitkiä aikoja haistellut konkari. Varakippari.
Jokke (Jouko Jääskeläinen): Poliisimies, jonka tehtävänä oli pitää yllä laillista järjestystä ja estää mahdollinen miehistön kapinointi. Piti myös erinomaista huolta pentterijärjestyksestä. Sepin veli ja kämppäkaveri.
Rampe (Raimo Sironen): Insinööri ja kokenut moottorialusmies. Hoiti teknisen asiantuntemuksen lisäksi myös pääkokin ja talouspäällikön virkaa. Loistava monipuolisen laivaruoan valmistamisen mestari, joka hallitsi sopivan suolauksen lisäksi myös muut mausteet.
Teemu (Teemu Wilen): Rajavartiolaitoksen upseeri ja monien alojen asiantuntija. Tykkää kovista haasteista. Erityistehtävänä oli pitää huoli, ettei aluksemme pitkällä matkalla loukkaa vieraiden valtioiden suvereniteettia ja lisäksi vastata miehistön turvallisuudesta ulkoisia uhkia vastaan.
Esu (Esko Holopainen): Kasvatustieteilijä sekä teoreettisen merenkulun ja moottoriveneilyn pitkäaikainen harrastaja ja opettaja. Purjeveneessä mukana joka paikan höylänä ja tarinoiden kertojana.
Matkan päivittäiset tapahtumat
4.-5.5.2011
Timppa ja Sepi lähtivät matkaan pari päivää aikaisemmin valmistelemaan matkaa ja varustamaan alusta. Alus tuotiin Saksasta Slovenian Izolaan rekalla. Pohja maalattiin ja alus laskettiin veteen. Masto nostettiin pystyyn ja köysistö ym. varusteet asetettiin paikoilleen. Valmistajan eri alojen asiantuntijat tekivät nopeasti kaikki asennustyöt.
6.5.2011
Muu miehistö lensi Suomesta Munchenin kautta Triesteen ja sieltä taksilla Izolaan. Iltapäivällä koko miehistö oli koossa ja pääsi ennakkotiedoista poiketen heti majoittumaan tuliterään alukseen. Alus tutkittiin tarkasti ja hienoksi todettiin. Pidettiin miehistökokous ja vahtipareiksi tulivat Timppa ja Teemu, Rampe ja Esko sekä Sepi ja Jokke. Samat parit jakoivat myös hytin ja yksi hytti päätettiin varata tavaroille. Rampe ja Esko ehdottivat keulan pienempiä hyttejä yksiasuttaviksi ja lupasivat ottaa tavaroita kavereikseen. Järjestely sopi kaikille. Käytännössä rajasissi Teemu nukkui satamissa sitloorassa ulkona ja yöpurjehduksissa salongissa.
Illalla vietettiin uuden loistojahdin ristiäisjuhlaa, johon Timppa oli etukäteen määrännyt miehistölle erityistehtäviä. Teemu vastasi kuohujuomista ja turvallisuudesta, Rampe tarjoilusta ja Jokke dokumentoi tapahtuman jälkipolville. Timppa lausui avaussanat, Sepi toivotti kaikki tervetulleiksi ja Esu piti ristiäispuheen. Varustamo oli valinnut varustamonsa perinteiden mukaisesti aluksen nimeksi kolmitavuisen A-kirjaimeen päättyvän naisen nimen. Nimeksi tuli kaunis ja sointuva JOANNA. Kahden yhteislaulun jälkeen varustaja Timppa murskasi kallisarvoisen kuohujuomapullon aluksen keulaan ja näin alus sai virallisen kasteen. Ristiäisten jälkeen juhlaillallinen paikallisessa ravintolassa.
7.5.2011
Tekninen varustelu jatkui. Purettiin varusteita valmistajien laatikoista ja asetettiin paikoilleen. Pieniä puutteita havaittiin. Valmistajien edustajina mukana hyörivät saksalaiset Wolfgang ja Erhard. Tosi avuliaita ja ystävällisiä veikkoja molemmat. Perustettiin yhteinen rahakassa, joka annettiin Rampen hoidettavaksi. Paikallisesta marketista hankittiin perusvarasto talous-, ruoka ym. tarvikkeita ja tavaraa kertyikin melkoinen määrä. Iltapäivällä satamasta ulos koeajolle testaamaan ja asentamaan navigointi-ja purjehdusjärjestelmää lopulliseen kuntoon. Kaikki näytti toimivan hyvin. Illalla koko porukka päivälliselle.
8.5.2011
Lähtö Izolasta klo 7.45. Sää tyyni ja aurinkoinen. Tunnin ajon jälkeen rantauduimme Piranissa ja uloskirjauduimme virallisesti Sloveniasta. Matka jatkui heikoissa tuulissa koneella ajaen kohti etelää. Illan suussa Rampe valmisti herkullisen aterian lihakastikkeineen, mikä nautiskeltiin asiallisten juomien kera. Vahtivuorojen pituudeksi sovittiin kolme tuntia ja vuorot alkavat klo 21 ja päättyvät klo 9. Päivät edetään vapaaehtoisin vuoroin. Miehistön valmistautuessa rauhalliseen yöhön klo 20 aikoihin tuuli heräsi viidessä minuutissa ja kiihtyi nopeasti lähelle myrskylukemia. Iltayöstä tuuli oli 15-24 m/s ja yöllä myrskylukemat 22-24 m/s . Puuskissa tuuli oli jopa lähelle 30 m/s. Vahtivuorot piti unohtaa ja ruorissa vaihtelivat tunnin jaksoissa Timppa ja Sepi. Ruorimies ja muutkin sitlootassa olevat kastuivat hetkessä, mutta etenkin ruorimiehet valjaissaan joutuivat tosi koville. Yön pimeys ja korkeat aallot olivat valtameriin tottumattomille aikamoinen kokemus. Rampen valmistama päivällinen alkoi pian saada uutta kyytiä ja Timppaa lukuun ottamatta kaikki uhrasivat aterian meren jumalille. Kroatian rannikkovartiosto kutsui illalla aluksia palaamaan nopeasti satamiin. Olimme kuitenkin liian kaukana rannikosta päästäksemme nopeasti turvaan. Mitkään säätiedot eivät ennakkoon varoittaneet myrskystä.
9.5.2011
Tuuli rauhoittui hieman aamulla, mutta kiihtyi taas aamupäivän aikana lukemiin 15-20 m/s. Maininki oli korkea eikä ruuan valmistaminen tullut kuuloonkaan. Kukin söi, mitä sattui löytämään. Esu mm. söi vuorokauden aikana kaksi palaa näkkileipää ja yhden banaanin. jotka nekin loppujen lopuksi päätyivät meren elävien suihin. Iltapäivällä päätimme mennä yöksi suojaan Visin saarelle, joka on Kroatiaa ja keskellä Adrianmerta. Saarella pieni kaupunki ja satama. Pizzat maistuivat herkullisilta pakollisen paaston jälkeen.
10.5.2011
Lähtö Visistä klo 10 ja suunta Italiaan ja Brindisiin. Sää kaunis ja hieman lämpimämpi. Meri kuitenkin vielä viileä, joten tuuli merellä koleaa. Tuulen suunta ollut koko ajan pohjoiskoillisen puolella eli meille edullinen. Päivä edettiin pääosin purjeilla 5-7 solmun nopeudella. Vahtivuorot aloitettiin klo 21. Maininki kohtalainen joten ruorissa joutui tekemään koko ajan työtä. Yöllä Timpan ja Teemun vahtivuorolla kalastaja-alus tuli vasemmalta kohti eikä aikonut väistää, vaan päinvastoin käänsi suuntaansa kohti alustamme. Timpan nopea jiippi pelasti yhteentörmäykseltä, mutta irtotavarat ja miehistö aluksessa saivat kyytiä. Miehistön ja etenkin Teemun tuohtumus oli melkoinen. Teemu kaipaili leipätyössään tarvitsemiaan välineitä, joiden putken läpimitta olisi enemmän kuin ysimilliä. Iltapäivällä aluksen äkillinen heilahdus aallokossa aiheutti sen , että Esu lensi vessan ovea vasten ja oven yläsarana murtui irti seinästä. Yli sadan kilon elopaino ei ainakaan helpottanut asiaa. Ovi irrotettiin seinästä ja loppumatkan Rampe ja Esu kävivät maisemavessassa.
11.5.2011
Koko yö purjehdittiin vaihtelevissa tuulissa ja vahtivuorot pyörivät normaalisti. Päivällä tuulta 5-10 m/s. Brindisiin saavuttiin n. klo 16.30 ja matkaa takana n. 180 mpk. Satama on telakoineen ja vanhoine linnoituksineen melkoinen nähtävyys. Satamassa oli vastassa Sepin ja Timpan vanha purjehtijakaveri Dave. Yhdessä veljet olivat purjehtineet yli Atlantin useampaankin kertaan. Dave kutsui koko miehistön illaksi kotiinsa Brindisin ulkopuolelle. Davella oli hieno koti uima-altaineen, vierasmajoineen ja hedelmätarhoineen. Dave elämänkumppani Maryanne oli valmistanut usean ruokalajin loistavan illallisen, jolle miehistömme antoi pyyteettömän tunnustuksen. Illan isäntä Dave oli loistava seuramies ja jutustelija, joten kerrassaan upea ilta kaikkien koettelemusten jälkeen. Yöllä Dave vei meidät takaisin satamaan.
12.5.2011
Edellisenä päivänä Brindisiin tultaessa latauksen varoitusääni ilmoitti häiriöstä. Akut olivat edellisen päivän purjeilla-ajon jälkeen alijännitteisiä ja laturi yritti täyttää akkuja kuumeisesti, koska kävi melko kuumana. Latauksen säädin ilmeisesti ei jaksanut hoitaa hommaansa ja varoitusääni soi yhtenään. Päätimme kuitenkin lähteä matkaan kohti Kreikkaa ja Lefkasta. Leppoisasti purjehtiessamme päivittelimme Adrianmeren likaisuutta. Vedessä kellui kaikenlaista roinaa; naruja , muovikasseja, puutavaraa, jopa kuormalavoja. Tätä ihmetellessä potkuri alkoi yhtäkkiä ravistaa eli jotakin meni potkuriin. Teemu alan ammattilaisena sukelsi köyden päässä purren alle, mutta merenkäynnissä puuha oli liian vaarallista ja vika jäi toteamatta. Jatkoimme purjeilla matkaa kohti seuraavaa yötä.
13.5.2011
Yöllä tuuli laantui ja suunta kääntyi etelän puolelle eli vastaiseksi. Jouduimme muuttamaan reittiä pohjoisemmaksi ja suuntaamaan kohti Korfun saarta. Aamupäivällä saavuimme Korfun kaupunkiin. Kaupungista löytyi Volvon huolto ja yllättävän nopeasti saapui huoltomies uuden ja tehokkaamman lataussäätimen kanssa. Vaihto onnistui nopeasti pientä korvausta vastaan. Teemu sukelsi uudemman kerran pinnan alle ja toi potkurista melkoisen nyytin muovia. Ei ihme, jos vähän täristi. Esu ja Rampe hakivat paikallisesta marketista muona-ym täydennystä ja klo 15 aikoihin olimme valmiita jatkamaan matkaa. Korfun kaupungista jäi vihreän kaunis vaikutelma. Satamasta lähdön jälkeen peräämme kurvasi nopea satamavalvojan kumivene ja meiltä yritettiin periä 8 pv:n satamamaksuja. Meidät sekoitettiin ilmeisesti johonkin toiseen veneeseen.
14.5.2011
Koko yö ajettiin koneella ja lataus toimi moitteettomasti. Komea kuutamo eikä tuulta. Suunta Patraksen kaupunkiin Korintin lahdella, jonne saavuimme klo 13. Uuteen koneeseen piti suorittaa öljynvaihto ja päätimme tehdä sen lopulta itse. Tyhjennyspumppu löytyi naapuriveneestä ja hitaasti, mutta varmasti 7 litraa öljyä pumpattiin jäteastiaan. Öljynsuodatin ei suostunut millään irtoamaan, joten jätimme vanhan tekemään työtään. Uudet öljyt koneeseen ja koekäyttö näytti kaiken olevan kunnossa. Kipparimme Timppa tutustui kreikkalaiseen byrokratiaan kauniin naisviranomaisen perusteellisella johdatuksella. Kaunotar jopa huomasi pienen miehistöluettelon numerovirheen, mitä kukaan muu viranomainen ei lukuisissa tarkastuksissa huomannut. Ei ihme, että kipparimme alkoi kuumeta. Patras ei herättänyt miehistössä juuri minkäänlaisia sympatioita. Sataman ympäristö oli siivoton ja alueella majaili satoja luultavasti laittomia maahanmuuttajia erilaisista jätteistä kyhätyissä asumuksissa. Illansuussa päätimme jatkaa matkaa muutaman tunnin matkan päässä olevalle Trizonian saarelle. Pääsimme kylkipaikalle ja söimme illallisen paikallisessa ravintolassa.
15.5.2011
Aamulla klo 6.05 keula kohti Korinttia. Sää aurinkoinen ja tuulet heikkoja. Matka sujui leppoisasti ja Korintin kanavan suulle tultiin klo 14. Tällä kertaa onni oli puolellamme ja pääsimme kanavaan ilman pitkiä odotteluja kahden muun aluksen kanssa. Kanavan läpiajo on upea kokemus. Jyrkät seinämät kohoavat yli 70 metrin korkeuteen ja ihailla täytyy kanavan rakentajia, jotka 1800-luvun työkaluilla kanavan rakensivat. Ylimääräisenä ohjelmanumerona näimme benji-hypyn kanavan yli menevältä sillalta. Läpiajo on melko hintavaa touhua, sillä kanavamaksu oli meidän Joannaltammekin peräti 248 euroa. Varustamo heltyi ottamaan maksun kontolleen. Kanavan jälkeen kolmen tunnin ajo Aeginan kaupunkiin Ateenan tasolle. Normaalit iltatoimet lauluineen ja ruokailuineen.
16.5.2011
Aamulla löytyi avulias huoltomies ja toi tehokkaan näköisen öljynsuodattimen irroitusvälineen. Vanha suodatin irti ja uusi tilalle. Aamiainen vaihteeksi paikallisessa rantaravintolassa terveellisesti englantilaiseen tapaan. Suunta kohti Santorinia, joka ei ollut ihan matkan varrella, mutta halusimme nähdä tämän kuuluisan tulivuorisaaren kaupungin. Yö vaihtelevissa tuulissa purjeilla.
17.5.2011
Aamulla Santorinille. Matkan erikoisin aluksen kiinnitystapa eli keula isoon poijuun ja pitkä kiinnitysköysi rantaan. Maihin mentiin kumijollalla. Viereisen veneen kippari loukkasi pahannäköisesti akillesjänteensä jalan jäädessä poijun ja veneen väliin. Santorinin kaupunki sijaitsee korkean jyrkänteen päällä ja satamasta ylös pääsee kolmella tavalla: kävellen portaita pitkin, köysiradalla maksua vastaan tai aasin selässä . Valitsimme kaksitoistavaunuisen köysiradan säästääksemme voimiamme muihin koitoksiin. Kaupunki on todellinen turistipyydys. Kauppoja ja ravintoloita vieri vieressä ja turistivirta ehtymätön. Maisemat ylhäältä ovat komeat. Illallisen nautimme ylhäällä kaupungissa ja takaisin veneelle tulimme kävellen pitkin siksak-portaita. Kaikki saivat moisesta ponnistuksesta pohkeensa kipeiksi.
18.5.2011
Yöllä lahdelle oli tullut kolme suurta risteilyalusta . Tungos hisseillä oli melkoinen ja aasitkin olivat täystyöllistettyjä. Emme enää nousseet kaupunkiin, vaan otimme suunnan Simin saarelle. Päivä ajettiin koneella leppoisissa tuulissa. Auringonottoa ja muuta nautiskelua kunkin oman tarpeen mukaan. Yöllä melkoisesti muuta liikennettä. Tuulet edelleen melko heikot.
19.5.2011
Saavuimme Simille aamulla klo 7 ja laituripaikka löytyi rantakadun varrelta. Kipparimme lähti etsimään verotoimistoa Kreikan valtiolle maksettavan veron suorittamiseksi. Pian selvisi, ettei koko kaupungista löydy moista virastoa. Lähin byroo on Rhodoksella eli jälleen muutos suunnitelmiin. Miehistökokous päätti, että vietämme päivän Simillä ja lähdemme tulevana yönä klo 4 Rhodokselle. Päivällä Esu, Rampe ja Teemu vuokrasivat mopot ja ajelivat Panormitiksen luostarille saaren eteläosaan. Tie kohosi melko korkealle ja ylhäältä maisemat joka suuntaan komeat. Ilma ylhäällä oli melko viileää ja idän puolella leimahteli salamoita. Illalla paikalliseen syömään ja hetkeksi musiikkibaariin, jossa rytmi yksitoikkoisen tasajakoista.
20.5.2011
Köydet irti klo 4 ja Rhodokselle saavuimme klo 8. Timppa hakemaan verotoimistoa. Parin tunnin eri virastoissa juoksemisen ja usean taksimatkan jälkeen laivanvarustaja sai maksettua 29 euron maksun, joka oikeutti JOANNAN tulemaan vastakin Kreikkaan. Teemu ehti käydä pikaisesti vanhan kaupungin linnoitusta katsomassa. Klo 11 suunta kohti Turkkia ja Fethieyn kaupunkia, jonne saavuimme klo 17. Sepe ja Timppa turkkilaiseen saunaan, muut satamasuihkuun. Matka alkoi kääntyä lopuilleen. Viimeisen matkalla vietettävän illan kunniaksi varustamo tarjosi miehistölle loistavan illallisen pitemmän kaavan mukaan. Täyttä vatsaa yritimme vajentaa keskimääräistä kovempiäänisellä laulutuokiolla.
21.5.2011
Aamulla Timppa lähti taas byrokratian rattaisiin hoitamaan maahantulo- ym. muodollisuuksia. Paperien piti olla valmiit tunnissa, mutta aikaa kului iltapäivään. Miehistö vietti aikaa läheisessä basaarissa tuliaisia etsien. Lopulta iltapäivän alussa pääsimme lähtemään määränpäähämme Göcekin kaupunkiin, josta tulee JOANNAN kotisatama. Puolimatkassa aluksen potkuri alkoi jälleen täristää ja havaitsimme köyden säikeitä vanavedessä. Köyden pätkä oli mennyt potkuriin. Onneksi potkuri pyöri ja matkaa voitiin jatkaa alhaisemmilla kierroksilla. Lähellä satamaa viritimme mastoon juhlaliputuksen ja perille saavuimme klo 16.15. Vastassa oli EGG-Yachtingin arvovaltainen delegaatio kuohujuomineen. Vuokraamon uusin alus toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi laivastoon. Kaikesta näki, että suomalaista laivanvarustajaa pidettiin suuressa arvossa. Timppa hoiti yhtiön edustajien kanssa juoksevat asiat. Muu miehistö alkoi valmistautua tavaroiden pakkaamiseen ja kotimatkaan. Pikkubussi nouti väsyneet, mutta onnelliset purjehtijat klo 20.30 ja paluulento Dalamanista lähti 23.20. Helsinkiin saavuimme klo 3.15 , jossa lyhyt, mutta lämmin eropalaveri. Timppa, Sepi ja Rampe lähtivät kohti Keski-Suomea ja Esu, Teemu ja Jokke kohti Itä-Suomea.
Yhteenvetoa
Matkan tarkoituksena oli siirtää tuliterä Joanna Sloveniasta Turkkiin ja tehtävä hoidettiin kunnialla. Matkaa kertyi 1079 mpk eli kahta kilometriä vaille 2000 km. Jokke totesikin, että olisi pitänyt tehdä yksi ylimääräinen kierros Göcekin lahdella, että toinen tuhat olisi tullut täyteen. Satamia valloitettiin 14 ja vierailimme viidessä maassa. Heikoissa tuulissa ohjailun hoiti autopilotti, mutta kovemmissa tuulissa ruorimies hoiti ohjailun. Kaikki hoitivat ruorimiehen tehtäviä tasapuolisesti. Navigointi hoitui plotterin avulla, mutta myös manuaalista navigointia tehtiin koko ajan. AIS-järjestelmä toimi alkuun hyvin, mutta lopetti Adrian merellä enteellisesti Pulan kaupungin kohdalla toiminnan. Vikaa etsittiin kuumeisesti ja tarkistettiin monia kytkentöjä. Lopulta osoittautui, että toimintaa hoitavan operaattorin oma järjestelmä oli kaatunut. Parin päivän päästä järjestelmä toimi normaalisti ja saimme jälleen Suomessa olevilta läheisiltä tietoja matkamme edistymisestä. Joannan purjehdusominaisuudet todettiin mainioiksi. Alus nousi hyvin tuuleen ja käyttäytyi vakaasti kovissakin tuulissa. Purjeita oli helppo hallita ja köysistö oli selkeä. Moottori toimi lataussäätimen vaihdon jälkeen moitteettomasti ja tehot riittivät kovissakin keleissä. Moottoritilan tuuletin lakkasi toimimasta parin vuorokauden jälkeen, mutta ei vaikuttanut moottorin toimintaan. Miehistön toimintaan päällystö oli ilmeisen tyytyväinen ja miehistö luotti ehdottomasti kippareihimme Timppaan ja Sepiin. Ilman heitä Adrianmeri olisi pahimmassa tapauksessa ollut kohtalomme. Miehistössä oli osaajia joka alalle. Erityisen korkealle täytyy arvostaa tämän miehistön laulutaito. Kipparimme Timppa, joka on kuljettanut urkuja mukana lukuisilla purjehdusmatkoilla erilaisten porukoiden kanssa, ilmoitti heti ensimmäisen laulusektion jälkeen, että nyt remmissä on kova lauluporukka. Laulu todella soi ja kaikki nauttivat saadessaan tuottaa musiikkia. Kuorotaustasta johtuen Esun ääni kaikui kovimpaan ja korkeimmalta. Timpan taitavat säestykset loivat vankan pohjan lauluille. Retken ehdottomaksi tunnuslauluksi kohosi Aaveratsastajat, jonka kajautimme usein illan päätteeksi kohtalaisella volyymillä. Laulujen aiheet liikkuivat laidasta laitaan ja jokainen sai varmasti toiveensa läpi. Korkealle pitää arvostaa myös retken materiaalisten tarpeiden huolto. Erinomaisina kokkeina kunnostautuivat huippukokki Rampen lisäksi Teemu ja Jokke. Koko matkan ajan monipuolista syötävää oli tarjolla milloin tahansa. Juomista ylivoimaisesti suosituin oli valkoviini, jota kului kymmeniä litroja. Oluen kulutus jäi yllättävän pieneksi, sillä lähtösatamassa ostetusta erästä jäi vielä osa juomatta. Muista juomista kipparien kestosuosikki oli gintonic ,eikä muukaan miehistö juomaa hyljeksinyt. Kullakin miehistön jäsenellä oli suosikkijuomansa, joita nautittiin kohtuudella. Esun Brindisistä ostamaa paikallista ei kukaan muu yhden ryypyn jälkeen halunnut maistaa.
Kokonaisuudessaan matka oli kaikille ikimuistoinen kokemus. Matka oli pitkä, mutta siitä selvittiin kunnialla. Alussa koettu myrsky ja yöpurjehdukset olivat ennen kaikkea neljälle vähemmän purjehduskokemusta omaavalle miehistön jäsenelle pysyvästi mieleen jääneitä kokemuksia. Porukan yhteishenki säilyi saumattomana koko purjehduksen ajan. Joukko oli erilaisista persoonista huolimatta hyvin samanhenkinen. Pidimme samanlaisesta huumorista eikä joukossa ollut yhtään tosikkoa. Pitkistä purjehdusjaksoista huolimatta miehistö ei pitkästynyt. Päivät kuluivat monenlaisissa puuhissa kunkin omien mieltymysten mukaan. Välillä kokoonnuttiin sanan ääreen, jolloin Esu esitti valikoituja tarinoita navan molemmilta puolilta. Lopuksi koko miehistön suurkiitos laivanvarustamolle ja Timpalle mahdollisuudesta osallistua tällaiseen ainutlaatuiseen purjehdukseen. Suurkiitos.
Matkakertomuksen laati
Esko Holopainen
